se on kumma miten ihminen voikin olla niin tietämätön siitä mitä ajattelee...ei osaa päättää vihaako vai rakastaako, on niin sekaisin ajatustensa ja tunteidensa kanssa ettei tiedä mitä ajatella...pitäisikö seurata järjen vai sydämen ääntä...mikä olisi loppujenlopuksi kannattavinta...uskaltaako riskeerata ja tulla mahdollisesti myös loukatuksi myöhemmin, mutta saada edes hetki onnea vai jäädä vaille onnen hetkiä ja elää ilman pelkoa loukatuksi tulemisesta...onko elämässä mitään ideaa jos ei joskus ota riskejä silläkin ehdolla että joutuu pettymään...

Rakastuneena oleminen merkitsee elämäsi loistokkainta kahta ja puolta minuuttia. - Richard Lewis

mistä sitten tietää onko oikeastio rakastunut...miten sen tuntee pystyy kunnolla tunnistamanaan jos ei ole sotä koskaan oikeasti kokenut, vai onko...?

Rakkaus on tunnejuttu, ja kaikki tunteenomainen on vastakkaista todelliselle kylmälle järjelle, jonka asetan kaiken yläpuolelle. Arthur Conan Doyle